Search
  • Winnie

Ratkaisukeskeinen lyhytterapia toimii!



Sain luvan kirjoittaa yhdestä asiakkaastani, hänen tarinaansa. Se on kertomisen arvoinen tarina, sillä se osoittaa sen, ettei terapia aina tarkoita vuosikausien prosessia, jossa varhaisia kokemuksia pengotaan loputtomiin. Ratkaisukeskeisyydessä keskitytään eteenpäin menemiseen, ratkaisupuheeseen sekä rakennetaan mahdollisimman hyvää elämää, jokaiselle omanlaistaan.

Asiakas tuli viime syksynä vastaanotolle viimeisillä voimillaan, itkuisena, uupuneena, kuormittuneena. Masennusoireita hänellä oli ollut varhaisaikuisuudesta asti, vaihtelevin syklein. Asiakas oli todennut, että tarvitsee apua, yksin ei jaksa enää. Onneksi kenenkään ei tarvitsekaan jaksaa yksin, eikä pidäkään.

Ensimmäisellä kerralla tarkastelimme yhdessä vyyhtiä, jonka hän oli luokseni tuonut ja mietimme, mikä oli akuutein asia, johon tarvitaan muutosta. Terapiassa hyvä yhteistyösuhde on kaiken keskiössä, jotta asiakas saa kokemuksen tulla kuulluksi ja nähdyksi, aina arvostavasti.

Asiakkaani työskenteli suuren it-firman keskijohdossa, töitä riitti aamusta iltaan ja voimat olivat loppu. Elämässä oli vain harmaan eri sävyjä, ilo oli kadonnut. Ystäviä ei jaksanut tavata juurikaan, nekin harvat kohtaamiset kuormittivat enemmän kuin voimaannuttivat. Kodin huolto oli jäänyt retuperälle ja itsestä välittäminen ja huolehtiminen oli ikään kuin pausella. Ensimmäinen ja tärkeä askel oli kuitenkin otettu; varattu aika apua varten.

Teimme arvokartan, jota käytämme ratkaisukeskeisen terapian työkaluna usein. Oivalluksia tuli jo karttaa tehdessä ja suunta alkoi hahmottua. Koska ratkaisukeskeinen terapia nojaa vahvasti positiiviseen ja mielekkääseen tulevaisuusvisioon, aloimme rakentaa sitä aktiivisesti. Välissä oli joitakin kotitehtäviä, ja paljon hyvää ja oivalluttavaa keskustelua.

Jokaisella kerralla, kun tapasimme, asioita oli muuttunut. Hetkittäin minusta tuntui, etten pysynyt perässä muutoksissa, joita hän iloisena kertoi. Hän alkoi säteillä ja hymyä ja nauruakin riitti. Kun ongelmavyyhdin yhteen kohtaan oli vaikutettu ja tehty muutoksia, koko vyyhti oli löystynyt ja solmukohdat alkaneet aueta.

Talvi kääntyi kevääksi, eikä tapaamisille ollut enää tarvetta. Jos joskus tulee tarvetta, tapaamme toki uudelleen. Valmista ei tule sillä tavalla koskaan, että joku tila olisi pysyvä, sillä me muutumme ja kaikki ympärillämme muuttuu koko ajan. Onneksi näin. Takataskussa on silloin työkaluja, joita käyttää, kun elämä heittelee.

Sain häneltä pääsiäisenä kuvan, jossa hän oli valmistanut itselleen juhla-aterian, ihanassa ja kauniissa kodissaan. Ihan vain itselleen. Ostanut kukkia itselleen, kattanut kauniisti pöydän. Tällaiset muutokset saavat liikuttumaan, joka kerta. Ihailen sitä voimaa, joka meissä aina on, joskus vain piilossa meiltä itseltämmekin.

Työssäni saan toimia ikään kuin välineenä, jolla asiakas saa työkaluja kaivaa piilossa olevat voimavaransa ja kykynsä käyttöönsä. Niitä on aina, ne täytyy vain houkutella esiin. Ei ole tarkoituksenmukaista antaa valmiita vastauksia, ja kuinka se olisi edes mahdollista, kun jokaisen elämä on niin ainutlaatuinen?

Tämäkin tarina kertoo siitä, kuinka aina on toivoa, kuinka jokainen, ikävistä tilanteista ja kokemuksista huolimatta, saa elää ihanaa, omannäköistä elämää. Kiitollinen olen niistä hetkistä ja matkoista, joissa saan olla hetken mukana.


Valoa ja toivoa,


Karolina

0 views
  • LinkedIn
  • Facebook
  • Instagram

© 2020 Winnie Works Oy. Verkkosivuista vastaa Ränch Markkinointi